Eka näyttelykokemus
Kasvattajamme Minna Vaani oli kovin sitä mieltä, että meidän Suloa (Bluemoon Pearls Meleagrino Pax) pitäisi viedä näyttelyyn. Sillä oli kuulemma niin hieno turkkikin J! Ei meillä oikeastaan ollut mitään sitä vastaan, mutta koska olimme kaikki täysin kokemattomia asian suhteen, halusimme, että Minna auttaisi pennun ”laitossa”, paikan päällä näytössä kuin muutenkin.
Valmistautuminen alkoi jo viikkoa ennen, sillä Sulo piti tietenkin pestä koitosta varten. Pesimme siis ensin Minnan kanssa Sulon, joka käyttäytyi minulle hämmästyttävän siivosti. Vanhemman kissani pesukokemukset kun ovat olleet enemmänkin kuvailtavissa jonkinlaisina taistelutilanteina kuin rauhallisina pesuhetkinä. Tämä oli jotain ihan muuta. Aikaa meni ehkä maksimissaan 10 min, ja Sulo lähinnä seisoi tyynenä vadissaan ja antoi hienosti pestä itsensä. No ehkä se hieman pyristeli, jos ihan rehellinen olen, mutta todella vähän. Tämän jälkeen oli sitten vielä kuivaus, joka veikin huomattavasti pidemmän ajan, mutta hienosti onnistui sekin!
Sitten oli vuorossa laittautuminen. Koska näyttely oli Turussa eikä kotipaikkakunnallamme Tampereella, Minna tuli jo edellispäivänä auttamaan Sulon laittamisessa näyttelykuntoon. Turkin laitossa olikin monia eri vaiheita kaikki tarpeellisia kuulemma tähdäten parhaiden puolien korostamiseen. Eniten meni kuitenkin talkkia, joka mukavasti pörhensi turkkia ja edesauttoi tasapainoisen lopputuloksen aikaansaamisessa. Tämä näyttelyyn valmistautuminen on ristiriitainen asia, joka itseäni vähän mietityttää, kun kyseessä on kuitenkin ”vain” eläin, jonka minusta pitäisi riittää ihan sellaisenaan, mutta ymmärrän kuitenkin, eri vaiheiden tarpeellisuuden jotta ulkomuodosta saadaan mahdollisimman tasapinoinen ja vaikuttava ilmestys sekä kokonaisuus. Ja tulihan Sulosta todella upean pörheä!
Sitten olikin jo näyttelypäivä. Ja varsin jännittävä sellainen, koska tiedossa oli kaksi näyttelyä ja kaksi eri tuomaria! Koronarajoitusten takia paikalla olivat vain kissojen omistajat, joten eka kokemus oli sinänsä erilainen, kuin mitä normaaliaikana varmaankin olisi, koska yleisöä ei ollut paikalla yhtään.
Minna puleerasi vielä Suloa ennen kehään menoa, ja sittenhän sitä jännitettiinkin jo tuloksia. Sulo pääsi suoraan mukaan vertailuun ja nappasi sitten heti ekan sertin, joita ei pentuluokassa kuitenkaan vielä lasketa virallisiksi sekä ”tuomarin paras” –tittelin ja parhaan värin. Toisen tuomarin kohdalla sama homma. Siinä tuomari kuitenkin pohti kauemmin valintaansa, koska hän piti kaikista vertailussa olevista kissoista, mutta Sulolle siis lopulta toinen serti, ja ”tuomarin paras”.
Nämä molemmat tuomaritulokset tarkoittivat sitä, että Sulo eteni niiden perusteella koko näyttelyn parhaimmistosta koostuvaan Paneeliin eli loppukilpailuun, joka oli näyttelyn ohjelmassa viimeisenä. Pitkän päivän päätteeksi Sulo meni siis vielä kaksi kertaa tuomari pöydälle, tällä kertaa ulkopuolisten assistenttien viemänä kuten tapana on, mutta jäi loppuarvostelussa pistesijoille. Koko näyttelyn pentuluokan voittaminen olisikin ehkä ollut jo ihan liikaa meikäläisellekin, kun aamun ekoissa tuloksissakin oli sulattelemista J.
Kaiken kaikkiaan kokemuksena tämä näyttelyyn osallistuminen oli mukavaa, ja erityisesti tyttäreni tuntui innostuvan kovasti touhusta alkaen jo suunnitella seuraavia kertoja. Laittautuminen on toki oma juttunsa ja se vie suhteellisen paljon aikaa, mutta onhan se jännää seurata, miten oma karvakorva pärjää. Kun ilmeisesti Sulolla tuo turkki on nyt sitten ihan oikeastikin varsin mallikelpoinen, mikäli niitä tuomariarviointeja on uskominen J.
Bluemoon Pearls 