Indi tuli taloon

Olemme saaneet nyt pari viikkoa nauttia Indin (Bluemoon Pearl`s Radiato Fatidica) seurasta. Indin perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kouluikäiset pojat sekä ragdoll Riemu, partacollie Iisi ja punakorvakilpikonna Jesper. Riemulla ja Indillä on päivälleen vuosi ikäeroa.

Toista kissaa aloin miettiä melko nopeasti Riemun tultua. Vaikka Riemulla on paljon seuraa, on leikit lajitoverin kanssa ja vierekkäin nukkuminen ym. kuitenkin eri asia. Toinen syy oli se, että raaskisin EHKÄ jättää kissat joskus reissun ajaksi hoitoon, jos niillä olisi toisistaan seuraa ja turvaa. Ajattelin että toinen kissa voisi olla vähän energisempää rotua ja laittaa vipinää Riemun elämään, mutta ei kuitenkaan aivan ääripää rauhalliseen ragdolliin verrattuna. Ehdottomasti rodun piti olla perusterve ja kasvattajan antaa paras mahdollinen alku pennuille. Siperian kissan/nevan rotuluonnehdinta ”seurallisia, ystävällisiä, rakastavia ja energisiä.

Leikkisiä mutta rauhallisia” kuulosti juuri siltä mitä toivoin.

Koska tällä kertaa pentu oli tulossa kotiin, jossa on jo kissa, oli syytä paneutua erityisesti kissojen tutustuttamiseen toisiinsa. Paljon jahkailinkin toisen kissan ottamista, koska pahin skenaario tietysti olisi, että kissat eivät tulisikaan toimeen keskenään tai korkeintaan kykenisivät asumaan saman katon alla toisiaan väistellen.

Toisinaan kuulee tarinoita, miten kissat ystävystyivät samantien, kun toinen vain saapui kotiin, mutta siihen liittyy kuitenkin aina riski, että niin ei käy lopulta lainkaan. Bluemoon Pearl´s -kotisivuilta löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet kissojen tutustuttamiseen, lisäksi esim. Janina Pohjun sivuihin kannattaa tutustua. Pohju toteaa ” En ole vielä milloinkaan törmännyt tapaukseen, jossa kissat eivät tulisi toistensa kanssa toimeen nimenomaan toistensa, eivätkä niiden ympäristön tai omistajan toteuttamien sopeuttamistoimenpiteiden, takia. Toki se on mahdollista, mutta en ole koskaan päässyt todistamaan tilannetta, jossa omistaja on edennyt kaiken nykyisen parhaan tiedon mukaan eikä yhteiselo siltikään onnistu. ” Tämä oli minulle huojentava tieto, mutta toihan se samalla myös suuren vastuun. Halusin edetä ohjeiden ja suositusten mukaisesti, jotta kissoista tulisi hyvät ystävykset. Pelkästään toistensa sietäminen ei ollut riittävä tavoite. Toki se vaati järjestelyjä ja pohtimista, kuinka kaikki eläimet saavat varmasti riittävästi seuraa ja huomiota ihmisiltä kun ne ovat aluksi eri huoneissa. Toisen kissa ollessa pentu, kyse on kuitenkin yleensä enemmän päivistä tai viikoista kuin kuukausista, tämän verran voi varmasti järjestää, jos kissojen loppuelämä sen ansiosta sujuu hyvin.

Riemun suhteen olin lopulta varsin luottavainen, se ei reagoinut mitenkään vaikka tulimme Minnan luota vieraita kissanhajuja mukanamme ja on alusta saakka suhtautunut uteliaan ystävällisesti niin koiraan kuin kilpikonnaankin. Varustauduin silti Feliway Friends- haihduttimen, portin ja verkon kera sisustaen Indille oman turvahuoneen nuoremman poikamme kämppikseksi. (Koiran- ja kissanpennut ovat muuten tehokkaimpia opettamaan lapsi pitämään tavaransa pois lojumasta lattioilta!) Pidin todella tärkeänä vanhemman kissan stressin minimoimista ja toisaalta pennun piti saada kotiutua turvallisesti omassa rauhassa.

Tutustuttaessa pieni takapakki tuli, kun Indi kerran portin läpi pienesti sähähti jännityksen vuoksi ja Riemu säikähti sitä niin, ettei enää tullut lähellekään edes suljettua ovea. Tästä onneksi päästiin nopeasti yli, kun oven läheisyyteen ja Indin huoneeseen ripoteltiin Riemulle raksuja. Tutustuttamisohjeiden mukaan edeten olimme jo viikon päästä siinä vaiheessa, että kissoja uskalsi huoletta pitää samassa huoneessa ja molemmat osasivat rauhoittua lepäämään toisen läsnäolosta huolimatta. Pian sain lähettää Minnalle kuvan, jossa Riemu nuoli Indiä, sitten jo nukuttiinkin vieretysten. Riemu viihtyi ulkotarhassa ja on tottunut nukkumaan aina poikamme huoneessa yöt, minne Indillä on johtojen vuoksi porttikielto, joten kissat saivat luontevasti myös aikaa erillään. Aluksi yhteiset hetket pidettiinkin lyhyinä, koska ihmisten piti hieman totutella katsomaan painimista todetakseen, ettei Indillä ole mitään hätää – vaikka pienempi onkin 🙂

Viikossa olimme siis jo tilanteessa, jossa kissat selvästi nauttivat toistensa seurasta. Silti voin kuvitella miten kissan ajatukset ja tunteet ovat menneet vuoristorataa muutaman päivän ajan, koska omassa päässäni kävi myös melkoinen pyöritys. Stressaako Riemu, käykö se normaalisti pissalla, syökö se, pelottaako sitä, mitä jos se ei ilahdukaan uudesta kissasta jne. Varmuuden vuoksi ripottelin vessalaatikoita joka huoneeseen, että molemmilla on varmasti asiointirauha. Indin suhteen ei tarvinnut juurikaan murehtia. Se oli niin reipas eikä lannistunut mistään, tuntui vain odottavan koska pääsisi taas kissakaverin kanssa leikkimään! Riemukin näyttää jo odottavan ilta- ja aamuralleja uuden ystävänsä kanssa. Jos Indi on nukkumassa Riemu selvästi odottaa koska se heräisi ja jos kisut ovat olleet erillään nukkumassa, käy Riemu usein etsimässä Indin ja nuolemassa kuin huolehtiva isoveli. Toimintaa on siis tullut rutkasti lisää päiviin eikä ihminen tai koirakaan pysty samanlaisiin juoksu- ja painileikkeihin kuin kissat keskenään. Minäkin olen voinut huokaista helpotuksesta ja todeta että päätös uuden pennun ottamisesta on ollut kaikkien kannalta oikea!

Terveisin Katja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s