Ainutlaatuinen kokemus

Perjantaina 5.2.2021 Runebergin liputuspäivän aamuna klo 01. 20 maailmani muuttui taas kerran; lähtemättömästi.

Aamuvarhain saimme olla mukana todistamassa syntymän ihmettä, kun Helmi saattoi maailmaan 7 lähinnä hiirenpoikasilta näyttävää pentua. Ensikertalaisena synnyttäjänä hän suoriutui tehtävästä oikein mallikelpoisesti. Tosin se ei huolieni kärkipäässä ollutkaan, olin tietoinen oman emonsa synnyttäjän taidoista sekä tuon taidon usein periytyvän tyttärelle. Eniten ehkä jännitinkin sitä, että me osaamme olla oikein hänelle tarvittaessa apuna ja etenkin tukena. Synnytys sujuikin nopeasti ja ongelmitta. Vain toisen pennun syntyessä olin näkevinäni Helmen katseessa ihmetyksen, mistä näitä nyt ilmestyy ja mitähän näille nyt pitäisi tehdä. Tuon pienen ihmettely hetken jälkeen asiat etenivät mallikkaasti ja tunnin ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua meidän pentuhuoneessa oli 7 pientä kissanpoikaa ja onnellinen& ylpeä tuore emo.

Kuvassa pennut ovat aivan vastasyntyneitä, kun tarkasti katsoo niin turkitkin vielä kosteita.

Pennut olivat kaikki hyvän painoisia 79-97g välillä. Pienin osoittautui myöhemmin sisarussarjan ainoaksi tytöksi. Luna neito näistä pennuista jää myös meille itsellemme. Se että hän oli pienin ei suinkaan tarkoita että heiveröisin. Hän oli se joka avasi ensimmäisenä silmänsä ja lähti tutkimaan pentukehääkin muita ennen. Hyvin on pärjännyt veljien joukossa koko tämän ajan ja pärjää painiotteluissa siinä missä veljensäkin. Toki hieman prinsessan tapojakin on- korkeimmalla oleva paikka on yleensä hänen ja mieheni hän kiersi valkoisen varpaansa ympärille jo hyvin varhain. Pääasiassa makuualustan ja kiipeilypuun virkaan.

Edellisessä blogissa saitte tutustua heidän isäänsä Hiisi-Nyyrikkiin ja hänen persoonalliseen ääneensä, näistä pennuista kolme ovat sen ilmiselvästi perineet; Inez ja Lumi poika sekä Luna. Heidän juttelunsa saavat kyllä aina hymyn huulille, ääni kun on suhteellisen pieni ja juuri sellainen nariseva, vaan pikkuruinen suu aukeaa kyllä niin, että isompikin ääni ulos hyvin mahtuisi.

Pentukotien yleisin toive on sylikissa, olen huomannut. No nämä kyllä sitten todella ovat sellaisia hurinan säestyksellä. He ovat kaikki tottuneet harjaukseen hampaita myöden ja oppineet siitä pitämäänkin, hurinalla sujuu sekin. Ainoa mistä taistellaan on omasta vuorosta, niin harjausvuorosta kuin punnituksestakin vaan sehän on kohta ohitse, kun uudessa kodissa on Aina ensin se Oma vuoro.

Näin ensikertalaisena täytyy kyllä sanoa, että on ollut ehdottomasti yksi elämäni upeimista kokemuksista saada seurata pentujen elämää aivan ensi hetkistä lähtien. Suurella kiitollisuudella siitä, että meillä kaikki meni hyvin sekä moninaisesta opin määrästä mitä tämä meille on antanut. Toki on sitä puhelinkin ollut kuumana kun olen ” kokeneemmalta kasvattaja verkostoltani” kaikkea mahdollista kysellyt. Kiitos siitä heille joka ikiselle erikseen& yhdessä.

Mitä minä eniten näille aarteillemme toivon on se, että he tuottavat iloa ja ihania hetkiä uusille omistajilleen, saavat kaikki hyvät loppuelämän kodit ja mukavan, pitkän ja terveen kissanelämän.

Ahkerasti olemme harjoitelleet kaikenlaisia taitoja matkan varrelle, jotta se olisi mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta niin pennulle itselleen kuin uudelle palvelusväellekin.

Kyllä näistä kaikista palleroista kasvaa joka ikisestä niin oma ihana persoonansa ja pala sydäntä lähtee mukana kun heidät luovutan. Vaikka yksi pennuista jää meille itsellemme ja Lumi lähtee omalle uralleen lähipiiriin ovat he kaikki olleet meille 100% tasa-arvoisia – sellaisia he ovat. Ainutlaatuisia yksilöitä kaikki.

Emonsa on suoriutunut hienosti kissaksi kasvattamisessa ja vihdoin viimein luvan saatuaan myös Hugo- kissamme on saanut olla mukana etenkin pesutalkoissa ahkeroimassa. Minä olen sitten keskittynyt näihin meidän ihmisten tapojen tutuksi tekemiseen, yövahtivuoroihin ja sen ohessa lumoutuneena saanut seurannut tätä uuden elämän ja kasvun ihmettä. Joku vertasi kissanpennun kasvavan 15x nopeammin ihmislapseen verraten ja sen kyllä huomaa tässä kehittymisen huimassa vauhdissa todellakin.

Meillä isona pentueena oli onni, että emolta tuli maitoa runsaasti ja kiinteään siirryttiin lähes yhdellä opetuskerralla. Helmi imetti pentuja noin 10 viikkoisiksi ja lopulta sitten loppuivat myös yösyötöt. Syömistyylit tosin ovat sitten erilaiset, osa heistä on heti paikalla, osa haluaa hieman kierrellä lautasta ensin tai leikkiä leikkinsä loppuun ensin ja joku syö mieluummin muiden jälkeen. Mutta kukin tyylillään ja kaikkien painot ovat nousseet kokoajan hyvin& tasaisesti.

Villein menovaihe saattaa olla jo takana, mutta kyllä vielä toisinaan liidetään vauhdilla huoneen päästä päähän varmasti joukossa vauhti vielä kiihtyy- villeimpäänsä. Kuten oma kasvattajani minulle sanoi- kissanpennuille portit ovat vain hidaste ja se tuli todistettua nyt jo kahden portin osalta.