Helmen ensimmäisen pentueen isä

NonServiam Destruction of Dunkelheit
Vierailevana blogistina Hiisi-Nyyrikin palvelusväki ja kynän varressa Minna Glad

Moi kaikille!

Yleisön pyynnöstä kirjoitan esittelyä Helmin ensimmäisen pentueen isästä, FI*NonServiam Destruction of Dunkelheitista eli tuttavallisemmin Hiisi-Nyyrikistä. Omakohtaisen kokemukseni mukaan isä periyttää yllättävän paljon luonnettaan jälkikasvulleen, joten kuvaus iskästä antaa jotain osviittaa, mitä voi olla odotettavissa 🙂 Hiisi asustelee Hyvinkäällä isänsä ja velipuolensa kanssa (laumaan kuuluu myös enopuoli, tätipuoli ja kaksi siperianpoikaa) eli vauhtia ja meteliä riittää.

Kollituksen myötä Hiisi on tosin joutunut asustelemaan muutaman kuukauden privaattikammarissa mutta vapaus on lähellä; kastraatio tehtiin hetki sitten. Hiisi on siis erittäin reippaasti toteuttanut kollihommia ollen nyt 24 vauvan isä. Jostain syystä jättipentueita vain tuli..

Helmin ja Hiisin treffit sujuivat mallikkaasti alkukankeuden häivyttyä.

Helmi näytti tulisen puolen luonteestaan heti tultuaan pussauskoppiin (meidän pihalla on siis erillinen mökki, joka on hyväksi havaittu kissinsiemenien istuksessa). Neito oli sitä mieltä, että hänhän ei kuljetuskopasta poistu eikä varsinkaan epäilyttävän oloinen kollipoika tule hänen lähelleeen. Tuleva äiskä piti loppujen lopuksi kipata kopasta ulos, että tutustuminen pääsi alkuun. Hiisi ei pahemmin tulevan rouvan tinttailusta piitannut vaan tunki iholle melko äkkiä. Valvontakameran kautta seurattuna tuli muutaman päivän aikana toistakymmentä hyppyä. Hisu herrasmiehenä ei noita hommia ihmismammalle näytä livenä vaan odottaa yleisön häipymistä.

Hiisi-Nyyrikki on luonteeltaan erittäin sosiaalinen persoona, ihmiset ovat ylettömän mielenkiintoisia ja herra tunkee mielellään kaikkien syliin hyrisemään. Luonnettaan poika on perinyt hyvinkin paljon isältään (IC Teison Nevskiy Sapfir, venäjäntuontikolli, ADHD-duracellpupu Ukko-Tapiolta) ollen erittäin vilkas ja turhankin kekseliäs kaveri. Hiisi rakastaa kiipeilyä, usein paikoissa mihin ei luulisi kissan pääsevän. Esimerkkinä strykoksista ja kankaasta tehdyt ruusuketaulut katon rajassa seinällä. Niitä pitkin oli oikein kiva seinäkiipeillä pitkin huonetta ennenkuin tyhmä ihmismamma siirsi ne huimapään ulottumattomiin.

Hiisi kantaa myös tavaroita mielellään. Leluista suosikkeja ovat olleet luonnonmateriaaleista (pupunkarvoista, höyhenistä ym) tehdyt jutut. Ihmisten villasukat ovat aivan parhaita, ja niitä hän piilottelee mielellään. Keppihuiskat ovat välillä jopa liian kivoja: poika tulee niistä niin kierroksille, että aktivointi niillä on pakko lopettaa aika nopeasti. Samoin laserlelut ovat liian stimuloivia, Hisusta tulee aivan holtiton (aivan kuin isästäänkin).

Samoin kuin isäkissansa, Hiisi on opettanut noutoleikin myös palvelijoilleen. Hän tuo lelun, tillittää niin kauan ihmistä kunnes tämä älyää sen viskata ja sitten häntä pystyssä lelun perään. Ja tämä toistetusti MONTA kertaa. Pentujen kanssa kannattaa siis ehdottomasti kokeilla tätä! Hiisi-Nyyrikki myös kirjaimellisesti pyytää syliin. Kiiveten etutassuilla seisomaan ihmisen jalkaa pitkin ja töröttää siinä niin kauan kunnes nostetaan olkapäälle. Hän siis osaa pitää kyllä puolensa huomion jaossa. Komentaakin hän osaa myös, narisemalla. Hiisi siis ei osaa naukua niinkuin kissan kuvittelisi, vaan huutelu on enemmänkin narinaa. Kuvitelkaa ruostunut ladon sarana, niin saa aika hyvän mielikuvan. Tätä Hiisi on harrastanut ihan vauvasta asti. Silloin sai kasvattajamami kuulla kunniansa, jos ruoka ei ollut tarjolla heti. Ruuan kanssa on ollut nyt aikuisena ronkeloimista, mutta toivotaan, että tilanne paranee kun kollijutut jää mielestä. ”Huonon” ruoan Hiisi päättäväisesti koittaa piilottaa: sutien täysinäisen kupin vierestä mielenosoituksellisesti. Jemmaanhan se on saatava…. Tämä manööveri on puolestaan periytynyt äidin (IC FI*NonServiam Butterfly Effect) puolelta, myös äidin sisko harrastaa sitä.

Lisäksi Hiisi-Nyyrikki rakastaa myös ulkoilua. Aurinkoisella ilmalla hän viihtyy tuntikausia tarhassa. Valjasteluakin on toki kokeiltu muutamaan kertaan ja sekin sujuu ihan mallikkaasti, mutta jäänyt meillä vähemmälle. Verrattuna muihin meidän kisseihin, Hiisillä on yksi erityispiirre, joka on syytä mainita. Poika ei varoita. Tarkoittaen, että saattaa yhtäkkiä singota täysin odottamattomaan suuntaan. Mm. pesutilanteessa, näyttelyissä,kynsien leikkuussa, joten on siis syytä varmistaa tukeva ote ja olla hereillä, ettei huomaa yhtäkkiä kissin karanneen. Sen verran liukasliikkeinen hän osaa olla. Mutta ei ole siis ihme, että Helmen vauvoista tuli niiiiiiin ihania ja suloisia. Sen verran upeat vanhemmat heillä on 🙂

terveisin Minna, Kata ja Hiisi-Nyyrikki

One thought on “Helmen ensimmäisen pentueen isä

Vastaa käyttäjälle Juha Rahikka Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s